Eräs Mandi on oli pahasti koulukiusattu. Hän teki biisejä, joita löytyy youtubesta. Esim:http://www.youtube.com/watch?v=NdQtUo-cR_g&feature=related
Mandi ei kestänyt koulukiusausta ilman ystäviä. Hän hirttäytyi sukkahusuihinsa vessassa. Hän oli sietänyt kiusaamista 19-vuotiaaksi asti.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
KIUSAAMINEN JÄTTI SYVÄT ARVET:
Minä jouduin aikanaan kiusatuksi ja kärsin sen seurauksista edelleen.
Se alkoi ala-asteella kun olin 9-10 vuotias. Peruskoulun päättymisestä on kulunut aikaa n. 7-vuotta.
Ala-asteella mua kiusattiin lähinnä sen takia, koska isäni oli alkoholisti.
Pari vuotta minusta vanhemmat pojat nimittelivät minua ööliksi ja aina jos menin lähellekään heitä, he rupesivat jotenkin örisemään mulle.
Mulla ei ollut kuin pari hyvää ystävää, ilman heitä en olisi varmaan jaksanut. Joskus tein kiusaa näille "isoille" pojille, menin heidän pulpetilleen ja piilotin jotain niiden tavaroita. Yritin kai kertoa teollani, että mulla on paha olla kun kiusataan. En uskaltanut sanoa niille mitään vastaankaan, kun olin niin ujo ja hiljainen.
Isot pojat menivät sitten toiseen kouluun ylä-asteelle ja kiusaaminen loppui ja 5-6 luokan sain olla aika rauhassa, mutta olin edelleenkin arka.
Sitten koitti aika kun piti lähteä ylä-asteelle ja tiesinhän minä että siellä on paljon enemmän porukkaa ja monenlaisia ihmisiä. Alkusyksy meni ihan hyvin, mutta tilanne muuttui. Luokkalaisilleni rupesi selkenemään millainen olin ulospäin. Mä olin sisäänpäin suuntautunut, kylmän ulkokuoren omaava, hiljainen hyssykkä, liian ujo, syrjäänvetäytyvä ja ties mitä muutakin negatiivista niiden mielestä.
Joskus kotitalouden tunneilla eräs tyttö rupesi arvostelemaan mun tekemiä ruoka "ihan kokkareista". Vaikka toiset sanoi että on ihan hyvää.
Luokkahuone piti tietysti siivota kotsan tuntien jälkeen, mä luuttusin lattiaa rauhallisin mielin, kun taas tämä tyttö sanomaan.. "tää on meidän puolta, siivoa vaan omat sotkus. Äläkä tule mun puolelle".
Kasiluokalla olisi ollut mahdollista valita valinnainen kotitalous, mä en valinnut siitä syystä koska pelkäsin joutuvani taas kiusatuksi ja pilkankohteeksi. Mielelläni olisin kyllä muuten mennyt kokkailemaan.
Ajattelin, vältänpähän ainakin osan kiusaamisesta menemättä sinne.
Pakolliset tunnit tietysti oli käytävä, vaikka sekin oli enimmäkseen yhtä tuskaa. Varsinkin jos piti pareittain tai ryhmässä työskennellä.
Luokan eteen piti joskus mennä pitämään esitelmää, muistan niitä hetkiä kuin ne olisivat eilistä päivää. Sydän jyskytti, kädet hikosivat ja heikotti. Luokan edessä rupesin lukemaan.. luokka oli äänetön ja ilmeet heillä haudanvakavat, ajattelin heidän miettivän minusta kaikkea pahaa ja alentavaa. Joskus äänenikin oli liian hiljainen ja kaikki eivät kuulleet, ei kuulu! mitä! kovempaa!.. kantautui korviini. Olo oli mitä kamalin.
Liikuntatunnit olivat pahimmasta päästä. Pallopeleissä valittiin aina joukkueet, parhaimmat ja suosituimmat valittiin tietenkin ensiksi ja mut valittiin aina viimeiseksi. Kukapa nyt tuollaista surkimusta ja luuseria haluaa ryhmäänsä, pilaa vaan koko pelin, eihän tuo nyt osaakaan mitään. Mä ihan nolona vaan seisoin yksin, pakkohan jommankumman joukkueen oli mut valita. Ne varmaan oli hädissään oman maineensa puolesta.
Kukaan ei välittänyt. Mä olin ihan maassa, parin kaverin ansiosta jaksoin jotenkin.
Ja sekin yksi poika, joka oli ala-asteella samalla luokalla mun kanssa, kääntyi hänkin mua vastaan, rupesi käyttäytymään kuten ne toisetkin kiusaajat. Ei halunnut mainettaan menettää ja meni niiden joukkoon.
Ruokatunnit olivat myös tuskallisia. Ruokajonossa seisoessamme, edellä olevat pojat kohauttelivat olkapäitään ja menivät niin kauas minusta kuin vain pystyivät. Ruokani menin syömään yksinäiseen pöytään, en olisi kuvitellutkaan pystyväni syömään samassa pöydässä heidän kanssaan. Näin usein tilanteita, joissa A-luokkalaiset (itse olin B-luokalla) tytöt supattivat keskenään luoden muhun päin halveksuvia ja tuimia katseita, puhuivat siis täyttä paskaa minusta. Harvoin uskalsin sanoa mitään niille vastaan.
Maa ja metsätalouden tunneilta lintsasin aika paljon, oli niitä varmaan muitakin aineita joista toisinaan lintsasin, pelkästään sen takia koska jotkut päivät olivat jo muutenkin olleet mulle niin sydäntä särkevän masentavia ja vaikeita. Kotonakin kun yritin läksyihin keskittyä, usein hermostuin kesken kaiken ja vihoissani paiskasin kirjat lattialle, kurkkua kuristi ja kyyneleet valuivat. En puhunut kotona asiasta paljoakaan, perheelläni oli jo muitakin huolia, enkä kehdannut asialla vaivata heitä.
Huudettiin mulle joskus perään, "saatanan huora" vaikka ei ollut aihettakaan. Ihastuksiakin oli ja kavereilleni joskus vein jonkun viestilapun, että veisi perille kun en itse uskaltanut. Sain kuulla siitäkin kunniani eräällä välitunnilla, se vaan huusi niin että kaikki lähistöllä olevat varmasti kuulevat. "saatanan hyypiö jätä ihmiset rauhaan!"
Välitunneilla olin enimmäkseen omissa oloissani, olihan mulla ne pari hyvää ystävää onneksi. He eivät hylänneet, toisin kuin eräät.
Suuri kiitos vaan teille kiusaajat, asia vaikuttaa vielä nykypäivänäkin aika paljon. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja ahdistavia edelleen. Välttelen myös joitakin asioita/tilanteita.
Olen edelleenkin arka ja herkkäluonteinen ja hiljainenkin toisinaan.
Ystäviä mulla ei ole sen enempää kuin yläaste aikanakaan.
Peruskoulun päätyttyä sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen, en mennyt lukioon, jäin kotiin ja riuduin luurangoksi.
Jouduin sairaalaan, mutta pääsin pian pois. Sairastuin uudelleen ja vielä vakavammin, sairaalaan vuoden -01 alussa. Diagnoosit olivat; anoreksia, bulimia ja skitsofrenia. Nykyään olen hyvin toipunut näistä.
Pari vuotta sitten yritin käydä talouskoulua, mutta se keskeytyi.
Mulla ei ole vielä mitään ammattia ja tällä hetkelläkin olen työtön. Luulenpa että välttelen kouluun menemistä ja ihmisten kanssa työskentelyä, pelko menneisyydestä jolloin mua kiusattiin, kukaan ei ole mua sittemmin kiusannut, mutta se pelko on jäänyt ja arvet joita sain, ne näkyvät vieläkin syvinä arpina mun sielussa.
Tiedättehän saman kokeneet, ei ole mitään syytä eikä oikeutta minkä takia kiusata. Se on kiusaajien heikkoutta, niillä itsellään on paha olla tai menee huonosti muuten, sitä vaan sitten puretaan sivullisiin uhreihin. Kiusaaminen on aina hyvin vakava asia! Tsemppiä ja voimia kaikille saman kokeneille!
