moikka. yritin kirjoittaa viime kerralla omista kiusaamis kokemuksistani mutta tais se mennä harakoille koko kirjoitus, nyt yritän uudelleen. olen siis jo 44v nainen keski-suomesta, laukaasta. asun edelleen laukaassa ja mulla on osakehuoneisto kekellä kylää ja olen työtön. mulla ei ole mitään hienoa ammatti kolutusta kun olin jo nuoresta pitäen allerginen ja astmanen ja nykysin työttömyyteni johtuu just siitä kun mun allegiani on vaan phentunut ja astma pukhes kunnolla v, 1999. erilaisia pieniä työllisyyskoulutuksia olen käynyt ja olen myös käynyt laitoshuoltajan koulutuksen vuonna 1995. olen ollut siivoojana yli 20v enneuin tuli lama ja putosin työmarkkinoiden ulkopuolelle se oli kova paikka.... jo ala.asteelta ylä- asteelta olim kärsinyt koulukiusaamisesta mun sukunimelle naurettiin ja mun haukuttiin koikkalaiseksi jolta hukku lapanen tai haiseva sikopaimen kun mmeillä oli silloin sikala kotona koska olin maalta kotosin. mun naanman ilmeille baurettiin ja jos jalka heiliu pulpetin alla sitä potkitiin tai matkitiin sitä hiutyylille naurettiin jos olli joku bändipaita päällä sille myös naurettiin ja ivattiin sitäkin, sen paidan päälle syljettiin ja sanottiin suoraan ettei ne susta tykkää ja muuta vastaavaa. en omistanut muotivaateita joten niistäkin riitti irvailua mun päälle laitettiin kerran iso saavi jossa oli kynänteroitusjätettä ja muut roskaa. meidän postilaaqtikko ammuttiin naapurin poikien toimesta pienoiskiväärillä puhki kerran ajettiin mootorikelkalla hajalle väitettiin muka ettei ne nähnyt sitä kunnolla, kolun suosotuin poika joka samalla asui mun naapurissa oli meillä melkein joka kesä sen isä oli meillä isäni kaivinkone firmassa töissä ja sen poika oli myös. kesät meni joten kuten itsetunto kun oli koulussa lytätty ja kun tuollanen adonis niin kyllä se siitä nousi...tiesin että tällä humulla oli naissuhteita nenmmänkin ja läpi käytiin kaikki mun luokkakaverit mm. vasta kun pääsin suolahteen opistolle loppui kiusaaminen ja se vuosia jatkunut piina sain uusia ystäviä ja vihdoinkin uskalsin olla teini kuten muutkin sen ajan nuoret olivat. olin kova duran fani monta vuotta sen bändin paitaa en uskaltanut pitää ylä-asteella mutta opistolla pidin ilman pelkoa irvailusta.myös kaikki bändien rintanapit piti ottaa pois kun kaikki ivas mun idleitani koska ne nyt ei ole mitää kun mä niistä tykkään, oli mulla ylä-asteella kavereitakim toki mutta kiutenkin oli niitä liian vähän kun kuisaajia oli enemmän. mulla on nyt kaikkien kirjavien elämän vaiheiden jälkeen vakisuhde ei lapsia mun muilla sisrilla on lapset ja he ovat naimisissa mun yksi sisko sairastui syöpään 3 vuotta sitten ja se on ollut mulle kanssa kova paikka.. olen käynyt psykologilla puhumassa vaikeksistani ja kolukiusaamisestan sekä vaikeasta työllistymisestäni. nykysin olen kokenut kiusaamista myös työpaikoillani. nyt olen ollut yhden uhden kuukauden väentuvalla laukaassa olen siellä kierrätyspuolella testaan sinne tulevia tavaroita teen 4 tunita ja 2 päivää viikossa näin alussa. se on mulle kuntouttavaa työtoimintaa. ihan mukava paikka ensi kerran tunnen että mut otetaan vastaan ihmisenä ei hylkiönä tai jonakin orjana joka jätetään selviämään kaikesta yksin niin se meni kun olin koulussa aina jätettiin yksin pulaan, täällä ei käy niin. pahimmay kiusaajat ovat olleet tuossa kylällä pummina, osa kulkee nokka koholla kuin ei tuntisikaan ja ei tuo ole väliksikään en heidän huomiota tarviikkaan mulla on omat ystävät ja omat kuviot. tässä nyt on pieni raapasu mun elämästäni toki voisin kirjoittaa pitkänkin jutun mitä koin ja sill' tavalla mutta olkoot tuo nyt ote siitä mitä se oli mun kohdallani. kaikkea hyvää muille kohtalotovereille ja mukavaa syksyä terv,päivi poikolainen
moikka. yritin kirjoittaa viime kerralla omista kiusaamis kokemuksistani mutta tais se mennä harakoille koko kirjoitus, nyt yritän uudelleen. olen siis jo 44v nainen keski-suomesta, laukaasta. asun edelleen laukaassa ja mulla on osakehuoneisto kekellä kylää ja olen työtön. mulla ei ole mitään hienoa ammatti kolutusta kun olin jo nuoresta pitäen allerginen ja astmanen ja nykysin työttömyyteni johtuu just siitä kun mun allegiani on vaan phentunut ja astma pukhes kunnolla v, 1999. erilaisia pieniä työllisyyskoulutuksia olen käynyt ja olen myös käynyt laitoshuoltajan koulutuksen vuonna 1995. olen ollut siivoojana yli 20v enneuin tuli lama ja putosin työmarkkinoiden ulkopuolelle se oli kova paikka.... jo ala.asteelta ylä- asteelta olim kärsinyt koulukiusaamisesta mun sukunimelle naurettiin ja mun haukuttiin koikkalaiseksi jolta hukku lapanen tai haiseva sikopaimen kun mmeillä oli silloin sikala kotona koska olin maalta kotosin. mun naanman ilmeille baurettiin ja jos jalka heiliu pulpetin alla sitä potkitiin tai matkitiin sitä hiutyylille naurettiin jos olli joku bändipaita päällä sille myös naurettiin ja ivattiin sitäkin, sen paidan päälle syljettiin ja sanottiin suoraan ettei ne susta tykkää ja muuta vastaavaa. en omistanut muotivaateita joten niistäkin riitti irvailua mun päälle laitettiin kerran iso saavi jossa oli kynänteroitusjätettä ja muut roskaa. meidän postilaaqtikko ammuttiin naapurin poikien toimesta pienoiskiväärillä puhki kerran ajettiin mootorikelkalla hajalle väitettiin muka ettei ne nähnyt sitä kunnolla, kolun suosotuin poika joka samalla asui mun naapurissa oli meillä melkein joka kesä sen isä oli meillä isäni kaivinkone firmassa töissä ja sen poika oli myös. kesät meni joten kuten itsetunto kun oli koulussa lytätty ja kun tuollanen adonis niin kyllä se siitä nousi...tiesin että tällä humulla oli naissuhteita nenmmänkin ja läpi käytiin kaikki mun luokkakaverit mm. vasta kun pääsin suolahteen opistolle loppui kiusaaminen ja se vuosia jatkunut piina sain uusia ystäviä ja vihdoinkin uskalsin olla teini kuten muutkin sen ajan nuoret olivat. olin kova duran fani monta vuotta sen bändin paitaa en uskaltanut pitää ylä-asteella mutta opistolla pidin ilman pelkoa irvailusta.myös kaikki bändien rintanapit piti ottaa pois kun kaikki ivas mun idleitani koska ne nyt ei ole mitää kun mä niistä tykkään, oli mulla ylä-asteella kavereitakim toki mutta kiutenkin oli niitä liian vähän kun kuisaajia oli enemmän. mulla on nyt kaikkien kirjavien elämän vaiheiden jälkeen vakisuhde ei lapsia mun muilla sisrilla on lapset ja he ovat naimisissa mun yksi sisko sairastui syöpään 3 vuotta sitten ja se on ollut mulle kanssa kova paikka.. olen käynyt psykologilla puhumassa vaikeksistani ja kolukiusaamisestan sekä vaikeasta työllistymisestäni. nykysin olen kokenut kiusaamista myös työpaikoillani. nyt olen ollut yhden uhden kuukauden väentuvalla laukaassa olen siellä kierrätyspuolella testaan sinne tulevia tavaroita teen 4 tunita ja 2 päivää viikossa näin alussa. se on mulle kuntouttavaa työtoimintaa. ihan mukava paikka ensi kerran tunnen että mut otetaan vastaan ihmisenä ei hylkiönä tai jonakin orjana joka jätetään selviämään kaikesta yksin niin se meni kun olin koulussa aina jätettiin yksin pulaan, täällä ei käy niin. pahimmay kiusaajat ovat olleet tuossa kylällä pummina, osa kulkee nokka koholla kuin ei tuntisikaan ja ei tuo ole väliksikään en heidän huomiota tarviikkaan mulla on omat ystävät ja omat kuviot. tässä nyt on pieni raapasu mun elämästäni toki voisin kirjoittaa pitkänkin jutun mitä koin ja sill' tavalla mutta olkoot tuo nyt ote siitä mitä se oli mun kohdallani. kaikkea hyvää muille kohtalotovereille ja mukavaa syksyä terv,päivi poikolainen
VastaaPoista